Jussi Niinistö ja strateginen viestintä

Puolustusministeri Jussi Niinistön lausunnot ovat synnyttäneet keskustelua ja antaneet syyn pohdintaan. (Kuva: Helsingin Sanomat).
Puolustusministeri Jussi Niinistön lausunnot ovat synnyttäneet keskustelua ja antaneet syyn pohdintaan. (Kuva: Helsingin Sanomat).

Kuluneella viikolla torstaina 30.7. Puolustusministeri Jussi Niinistö antoi Lännen Medialle lausunnon, jossa totesi Suomen varautuvan puolustamaan Ahvenanmaata mahdollista “vihreiden miesten” invaasiota vastaan. Uutisena itse Ahvenanmaan puolustus ei ole uusi asia, mutta mielenkiintoiseksi ulostulosta tekee puolustusministerin omatoiminen ilmoitus varautumisesta juuri tämän kaltaiseen tiettyyn skenarioon. Ulostulosta tekee poikkeuksellisen myös aihe itsessään: valmiusasioita on tavanomaisesti käsitelty hyvin harvoin julkisuudessa juuri niiden arkaluontoisuuden ja salassapitosyiden vuoksi. Lisäksi Niinistö sanoi mielenkiintoisesti Lännen Median haastattelussa, että

“Tahdomme luottaa kansainväliseen oikeuteen, mutta emme voi siihen 100-prosenttisesti luottaa kriisitilanteessa.”

Ahvenanmaa-lausunto ei ole kuitenkaan ainoa ajankohtainen puolustusministerin kommentti. Edellisellä viikolla lauantaina 25.7. Niinistö kommentoi Suomen puolustusvelvoitteita sanomalla, että

“Viro, Liettua ja Latvia ovat Nato-maita. Heidän puolustusratkaisunsa on Nato, ja kollektiivinen puolustusliitto suojaa heitä tältä osin. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa, joten meillä ei ole velvoitetta Baltian puolustukseen”.

Näin saatiin ainakin viimein selvyys pitkään velloneelle kysymykselle siitä, että mahdollisen konfliktin sattuessa Suomi ei tulisi osallistumaan Baltian maiden auttamiseen ainakaan sotilaallisesti. Lissabonin sopimuksen valossa lausunto on erittäin mielenkiintoinen, sillä Suomen 2000-luvun turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on korostettu sotilaallisen liittoutumattomuuden lisäksi EU-integraation tuomaa turvallisuusulottuvuutta.

Puolustusministeriön viestintästrategian pulmakohdat

Strateginen viestintä ja viestintästrategia ovat tämän päivän kuumia sanoja niin hallinto- kuin yrityspuolella. Termeillä tarkoitetaan karkeasti organisaation tavoitteiden saavuttamista ja toteuttamista viestinnällisesti ja viestinnällisten keinojen avulla. Kun tarkastellaan puolustusministerin ulostuloja strategisen viestinnän kautta, voidaan pohtia sitä, mitä mihin lausunnoilla pyritään ja mikä niiden tarkoituksena on.

Ensisijaisesti voidaan huomioida lausuntojen ristiriitaisuus: Samalla kun Suomi ilmoittaa olemalla auttamatta turvallisuusympäristön naapurimaita, valmistaudumme kuitenkin itse mahdollisia uhkakuvia vastaan. On tietenkin mahdotonta sanoa, miten esimerkiksi Suomen a-tarvikkeiden huolto toimisi pitkittyneessä kriisitilanteessa, mutta ulkoisen avun tarvetta on korostettu säännöllisesti valmiudesta puhuttaessa. Samalla voisi mainita yleisen argumentin, jonka mukaan “Suomi ei tulisi ikinä joutumaan konfliktiin, jossa se joutuisi taistelemaan yksin.” Nyt kuitenkin on annettu sen kaltainen viesti, että tähän suuntaan saattaisimme olevamme pyrkimässä.

Toinen varteenotettava huomio liittyy Suomen ulkomaille suuntautuvasta viestistä. Vaikka Suomen mediassa usein saatetaakin ylikorostaa Suomen merkitystä kansainvälisellä kentällä, on silti huomionarvioista kiinnittää huomio niihin maihin, jotka Suomen lähiympäristössä vastaanottavat viestimme. Esimerkiksi Venäjällä voitaisiin ottaa tämän kaltainen viesti hyvin lämpimästi vastaan, sillä Moskovan suunnasta Suomen linja saattaa näyttäytyä sekä eristäytyvältä  että EU:sta ja NATO:sta loittonevalta. Euroopan Unionin näkökulmasta Suomen viesti voidaan tulkita Lissabonin sopimuksen nojalta, jolloin pohdittavana olisi Suomen halu osallistua Euroopan yhtenäiseen turvallisuuskokonaisuuteen ja integraatioon. Virossa, jossa seurataan tiiviisti Suomen turvallisuuspoliittista keskustelua, ovat lausunnot herättäneet melko varmuudella huomiota Viron poliittisessa johdossa. Toisaalta voidaan kysyä myös syytä sille, miksi Suomen pitäisi osallistua NATO-maan puolustukseen.

Entäs lausunto kansainvälisestä oikeudesta? Kansainvälinen oikeus on ollut koetuksella useita kertoja 2000-luvun aikana muun muassa Irakin sodan ja Krimin miehityksen takia, mutta onko sitä syytä aliarvioida julkisesti? Vaikka kansainvälinen oikeus onkin ns. pehmeää oikeutta eli vapaaehtoisesti sitovaa, on sen noudattaminen symbolinen ja imagollinen kysymys. Toki naiivia olisi, jos turvallisuuden takeena olisi vain toisen osapuolen antamat lupaukset, mutta eri asia on pohtia sitä, onko Suomella erityistä syytä ilmoittaa epäluottamusta kansainvälistä oikeutta kohtaan.

Esimerkiksi Venäjällä voitaisiin ottaa tämän kaltainen viesti hyvin lämpimästi vastaan, sillä Moskovan suunnasta Suomen linja saattaa näyttäytyä sekä eristäytyvältä että EU:sta ja NATO:sta loittonevalta.

Johtopäätös

Jokainen valtio toimii aina omien intressiensä mukaisesti ja pyrkii sellaiseen lopputulokseen, joka hyödyttää niitä itseään eniten. Nyt tarkastellessa puolustusministerin lausuntoa on pohdittavana kysymys siitä, onko Suomen edun kannalta parasta antaa tämän kaltaista viestiä niin kotimaahan kuin lähiympäristöön. Merkillistä Ahvenanmaa-lausunnossa oli muun muassa se, että lausunnon ytimessä oli itse Ahvenanmaa. Esimerkiksi entinen puolustusministeri Carl Haglund totesi, että vihreiden miesten uhka on yhtä suuri koko maassa, eikä Ahvenanmaa ole siinä suhteessa poikkeus. Tästä on mahdollista olla montaa mieltä Ahvenanmaan ollessa Suomen huoltovarmuudelle elintärkeä palanen, mutta Niinistön lausuntohan sisälsi muutakin kuin edellä mainitut asiat. Niinistöhän totesi myös, että

“Ahvenanmaa on väärissä käsissä kuin pistooli Ruotsin ohimolla”.

Kun mietitään asia tässä suhteessa, saa asia täysin uuden ulottuvuuden. Päivä Niinistön lausunnon jälkeen ruotsalainen Kansanpuoluetta edustava Allan Widman kommentoi Lännen Medialle Ruotsin puolustavan Ahvenanmaata ja että Ruotsi olisi valmis tarvittaessa tekemään jopa itsenäisen väliintulon. Tämä näkökulma antaa mahdollisuuden ymmärtää, että puolustusministeri olisikin halunnut tuoda esille ensisijaisesti Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön, ei valmiussuunnitelmia. Eri asia sen sijaan on, oliko Suomen valtiojohdon viisasta tiedottaa suunnitelmista tietyn alueen puolustuksen suhteen, kun näin ei ole aiemminkaan toimittu. Toisaalta valmiussuunnitelmat ovat olleet esillä juuri reserviläiskirjeiden muodossa, joten mistään täysin uudesta keskusteluaiheesta ei ole kyse.

On vaikea arvoida Ahvenanmaa-keskustelun ja Baltian maiden puolustusta koskevan lausunnon välistä yhteyttä, mutta tietynlaisia spekulaatioita on aina mahdollista tehdä. On hyvinkin mahdollista nähdä Puolustusministeriön haluavan viestittää, että Suomi ottaa etäisyyttä Euroopan Unionin puolustusmekanismeihin ja lähestyy Ruotsia puolustusratkaisuissaan. Suomen ja Ruotsin välinen sotilasyhteistyö on ollut aktiivisesti esillä jo useita vuosia eikä sinällään ole mikään uusi keskustelunaihe. Tämän pohjalta on kuitenkin mahdotonta tehdä pitäviä johtopäätöksiä, joten mieluisampaa on odottaa uusien lausuntojen ja ratkaisujen esiintuloa, kuin spekuloida rivien välistä. Strategisen viestinnän merkitystä ei sen sijaan voi vähätellä, varsinkaan nykyisessä kireässä maailmanpoliittisessa tilanteessa. On vaikea arvioida Suomelle koituvan hyötyä, jos viestimme ulkopuolelle on, että emme halua osallistua yhteisiin järjestelyihin. Tällöin on mahdollista olettaa myös, että apua ei ole tulossakaan, jos sitä joskus tarvitsisimme.

Andreas Turunen

5 thoughts on “Jussi Niinistö ja strateginen viestintä

  1. En haluaisi uskoa puolustusministerimme käyttävän vakavia asioita puoluepolitiikassa mutta ajoitus oli sellainen että syntyi uusi keskustelu juuri kun Olli Immonen oli mediahuomion keskipisteessä. #näinonjossiltänäyttää

    Like

  2. Hyvä kirjoitus. Pari huomiota:

    Carl Haglundin lausunto on tyypillinen kotimaiseen kulutukseen tarkoitettu ja monessa suhteessa ongelmallinen turpo -“hyssytelmä”, Ensiksi, se ei pidä paikkaansa. On suorastaan hölmöä väittää, että riski vihreistä miehistä on yhtä suuri vaikkapa Raahessa kuin Lappeenrannassa. Toiseksi, näin läpinäkyvä valehtelu kertoo, että Haglund aliarvioi kansalaisten älykkyyttä. Ikävä kyllä, Haglund ei ole yksin levittäessään puolitotuuksia ja suoranaisia valheita. Samaa harrastavat lukuisat poliitikot ja asiantuntijat. Kolmanneksi, turpolatteudet – joista Haglundin aivopieru on hyvä esimerkki – panevat väkisinkin miettimään, ovatko päättäjämme tilanteen tasalla turvallisuustilanteen suhteen. Viestinnän puutteellisesta hallinnasta ei liene edes epäilystä.

    “Toki naiivia olisi, jos turvallisuuden takeena olisi vain toisen osapuolen antamat lupaukset, mutta eri asia on pohtia sitä, onko Suomella erityistä syytä ilmoittaa epäluottamusta kansainvälistä oikeutta kohtaan.”

    Venäjän agressiivinen, kansainvälisestä oikeudesta ja kahdenvälisistä sopimuksista piittaamaton politiikka on jo kaikkien tiedossa. Mielestäni olisi kummallista, jos poliitikot ja muut turpo-toimijat eivät tätä ulostuloissaan noteeraisi. Asiasta vaikeneminen olisi helposti tulkittavissa joko Venäjän myötäilyksi, pään pensaaseen työntämiseksi tai naiiviudeksi. Asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät.

    Voi perustellusti myös kysyä, lisääkö tarpeeton peittely ja hyssyttely kansalaisten turvattomuuden tunnetta. Ei tosiasioiden kieltäminen, niistä vaikeneminen tai suoranainen valehtelu (viitaten mm. Haglundin arvioon) ainakaan herätä luottamusta päättäjiämme kohtaan.

    Samaan aikaan pitää tietysti huomioida tulkinnat joita tärkeät kumppanimaat tekevät Suomen lausunnoista. Venäjän suhteen olen erittäin pessimistinen – lähes pisteeseen, että on aivan sama mitä sanomme; Venäjä tulkitsee aina sen omien tarkoitusperiensä kannalta tarkoituksenmukaisesti. Faktat tai Suomen vilpittömyyden vakuuttelut eivät heitä hetkauta suuntaan tai toiseen. He tavoittelevat vaikutusvaltaa Suomen päätöksiin. Pahimmillaan jopa alistumista Venäjän veto-oikeuteen ulko- ja turvallisuuspoliittisten päätöstemme suhteen.

    Like

    • Euroopassa on karkeasti ottaen kahden kerhon oppilaita. Pienet koirat räksyttävät ja suuremmat pitävät huolta lähinnä omista eduistaan. Suomen puolustaminen saati etu ei ole kiinni transatlanttisesta rähmällään olosta tai “tosiasioiden julistamisesta”, vaikka sitä niin moni turpo-piireissä pitää nyt uutena mustana.

      Like

      • Kun asialliset argumentit loppuvat, alkaa leimaaminen räksyttäjäksi, nato-kiimaiseksi tai länteen kumartelijaksi. Muotioikun seuraajaksi minua ei olekaan aiemmin haukuttu. Oppia ikävä kaikki.

        CM, sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi, oikeus tuoda se julki ja jopa oikeus leimata omastasi poikkeavat mielipiteet parhaaksi katsomallasi tavalla.

        Hyssyttely, vaikeneminen ja Venäjä silittely myötäkarvaan palvelee mielestäni kuitenkin enimäkseen Venäjän etua. Uskon, että myötäilypolitiikkaa puoltavat opportunistit saattavat voittaa lyhyellä tähtäimellä, mutta he köyttävät itsensä Titaniciin jonka kapteeni kiihdyttää parhaillaan kohti jäävuorta.

        Kumpikaan meistä ei voi aukottomasti todistaa olevansa oikeassa. Siksi toivon, että esität myös oikeita argumentteja jos haluat jatkaa keskustelua.

        Like

  3. ”Ahvenanmaa on väärissä käsissä kuin pistooli Ruotsin ohimolla”. Ja Viro Venäjän käsissä kuin pistooli Suomen ohimolla (mm. talvisodassa).

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s