The Very Finnish Phenomena

Doublespeak and finlandization are alive and well in the Finnish political culture.

There are a couple of significant features in the Finnish security policy culture that are undoubtely one of the most interesting political phenomena at present. The first one is called Finlandization, which was the driving force of Finland’s foreign policy back in the Cold War period. A wikipedia definition for Finlandization is the following: “[Finlandization is] the process by which one powerful country strongly influences the policies of a smaller neighboring country, while allowing it to keep its independence and its own political system” and it literally means “becoming a country like Finland”. The term goes accurately hand-in-hand with the so called Paasikivi-Kekkonen -policy, in which pragmatic and “realistic” efforts were made to ensure the smaller country’s (Finland) existence and theoretic self-determination beside a global super power (Soviet Union), which was actively influencing the smaller country’s domestic policy. This led to a situation where the entire political and societal system became a huge gratification machine, unquestionably prepared to please the geopolitical giant.

Continue reading

Towards a new period

Participants in the Department of the Army Best Warrior Competition fire at targets as the night sky (photo by T. Anthony Bell)
Participants in the Department of the Army Best Warrior Competition fire at targets as the night sky. (source)

Today ANDREASPOLITICS celebrates its first year as an intependent security policy blog. The year has been very productive and rewarding in many ways conserning both the blog and myself as well. The blog has become a stable part of the Finnish security policy scene, while me as a writer has got a lot of new opportunities, experiences and even a place to study for the next three years. But for most importantly, the blog has been able to influence the public debate of Finnish national and international security policies.

Continue reading

Brexit ja Suomen turvallisuuspolitiikan pilarit

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kommentoimassa tiedotusvälineille Kultaranta-keskusteluissa (Kuva)
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kommentoimassa tiedotusvälineille Kultaranta-keskusteluissa (Kuva)

Euroopan unioni heräsi aamulla 24.06. uuteen ja tuntemattomaan Iso-Britannian Ei-äänien voittaessa maan EU-kansanäänestyksen (EU-referendum). Äänestystuloksen myötä maa tulee eroamaan Euroopan unionista noin kahden vuoden siirtymäajan kuluttua.

EU-erolla tulee olemaan suuria vaikutuksia niin Iso-Britanniaan, Euroopan unioniin kuin unionin eri jäsenmaihin monessa eri suhteessa. Negatiivisten taloudellisten vaikutusten lisäksi Brexit on lisännyt virtaa jäsenmaissa toimivien EU-vastaisten liikkeiden toimintaan ja esimerkiksi Ranskassa sekä Hollannissa populistiset puolueet ovat aloittaneet keskustelun oman EU-kansanäänestyksen järjestämisestä.

Erillisen lisän Brexit tuo väistämättä myös Euroopan turvallisuustilanteeseen. Turvallisuusyhteisönä Euroopan unionilla on ollut tärkeä asema varsinkin NATO:on kuulumattomille Suomelle ja Ruotsille, ja Euroopan unionin yksi alkuperäisistä tarkoituksista on ollut toimia aluetta vakauttavana instituutiona. Kun EU:n vakaus ja jopa olemassaolo ovat koetuksella, on tilanteella perustavanlaatuinen vaikutus myös Suomen turvallisuudelle. Samalla myös muut tärkeässä asemassa olevat turvallisuuspolitiikan kannatinkivet ovat koetuksella.

Continue reading